Vaaleanpunaista torstaihin

Keväinen kukkakuvaaja innostui ja pakkasi kameralaukun kohti Roihuvuoren Kirsikkapuistoa.
Kirsikkapuiden kukat ovat nyt kauneimmillaan, joten nenä kohti itää jos loiston haluaa päästä todistamaan.

fullsizeoutput_1084

fullsizeoutput_107a

fullsizeoutput_1085

fullsizeoutput_1080

fullsizeoutput_107b

IMG_1553

fullsizeoutput_1081

fullsizeoutput_107f

fullsizeoutput_107e

fullsizeoutput_107d

Mainokset

Energiasyöpöt

IMG_1412

fullsizeoutput_f17

Tuntuuko joskus, että olet aivan puhki jonkun henkilön tapaamisesta?

Huomaat, että oli monta asiaa mitä ehkä halusit sanoa, mutta ne hautautuivat jonkun toisen puheen alle?

Paljon on mediassa ollut puhetta erilaisista narsismin muodoista, mutta tässä on mielestäni kyse jostain aivan muusta. Henkilö voi olla läheinen, mutta siitä huolimatta uuvuttava.

Itse huomaan välillä, että joidenkin ihmisten tapaaminen saa minut loppupeleissä ärsyyntymään enemmän kuin voimaan hyvin. Vaikka olisimme ystäviäkin. Näiden tilanteiden jälkeen sitä on jotenkin aivan kaikkensa antanut ja kohtaamista läpi käydessä aika tuntuu menneen enemmän roskakorin virkaa toimittaessa, kuin tasavertaista keskustelua käydessä.

Iän myötä olen oppinut tunnistamaan näitä kuluttavia luonteenpiirteitä paremmin ja ottamaan niihin myös välimatkaa. Haastavan tilanteesta tekee se, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole mitenkään ilkeitä tai tarkoita millään lailla pahaa. He eivät itse välttämättä tiedosta, että pahoittavat mieltäsi tai luovat huonon ilmapiirin. Olen itse melko herkkä aistimaan toisten ihmisten tuntemuksia ja näkemään naamioiden taakse. Ja olen huomannut, että joskus kyse voi olla vaikka ihmisen epävarmuudesta ja siitä seuraavasta asioiden todistelusta mikä purkautuu päälle puhumisena ja sillä ettei pystytä kuuntelemaan toisten kantaa asioihin. Tämä onkin mielestäni tärkeä seikka tasapainoisessa kaverisuhteessa. Kuunteleminen. Sitä ei voi tarpeeksi korostaa. Se meinaa välillä unohtua  itseltänikin, koska yleensä on kiire päästä kertomaan oma mielipide.

Yksi kommunikoinnin suurimpia ongelmia onkin, että emme kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme vastataksemme.

Itse olen ollut monta kertaa ihmeissäni näiden ihmiskohtaamisten kanssa. Pahinta on, että minunlaiselle herkälle ihmiselle näistä seuraa tietynlainen morkkis, mistä olen yrittänyt rimpuilla eroon. Sitä kyseenalaistaa oman toimintansa, toiminko jotenkin väärin, olinko itse tahditon, olisiko minun pitänyt tehdä niin tai näin. Todellisuudessa sillä ei olisi ollut mitään väliä. Nämä energiasyöpöt olisivat jokatapauksessa onnistuneet myrkyttämään tilanteen. Ja en oikein vieläkään tiedä onko se oikein kenenkään syytä. Ehkä kyse on myös vaan erilaisista kemioista, tiedä häntä.

Ihmissuhteissa olen valitettavasti törmännyt myös kaverisuhteiden hoitoon Facebook-kirpparin malliin. Tiedättehän ”AV-YV-mittaan-kysyn miehen mielipidettä… ” Fiilistellään helposti asioita etukäteen, mutta tilanteen tullen ”ostopäätöstä” ei lunastetakaan. Ymmärrän, että tilanteet välillä elää, mutta sillä fiilistelyllä pidetään kuitenkin aina toista ihmistä varasijalla, jonkun muka tärkeämmän asian kiilatessa ohi tai jos oma fiilis vaan ei sitten kestäkään. Tämä jojoilu voi olla joillekin tuttua myös orastavissa parisuhteissa. Mitkä ei sitten kovin pitkälle kantaneetkaan.

Yhtä kaikki, helpottavaa on ollut hoksata, että kaikkia näitä ihmissuhteita ei tarvitse kokonaan kuopata, vaan pelkkä välimatka voi auttaa tilanteessa. Aiemmin saatoin olla armottomampi ja helposti koen vieläkin asiat hieman mustavalkoisesti ja halki-poikki-pinoon tyyliin.

Asiat jo on tai ei ole. Tässä lienee itsellä harjoiteltavaa vieläkin oppia näkemään ne harmaankin sävyt.

Olemme erilaisia, mutta muistetaan aina kunnioittaa toisiamme.

Hanna-Mari

Energiasyöpöt

fullsizeoutput_f17IMG_1412

Tuntuuko joskus, että olet aivan puhki jonkun henkilön tapaamisesta?

Huomaat, että oli monta asiaa mitä ehkä halusit sanoa, mutta ne hautautuivat jonkun toisen puheen alle?

Paljon on mediassa ollut puhetta erilaisista narsismin muodoista, mutta tässä on mielestäni kyse jostain aivan muusta. Henkilö voi olla läheinen, mutta siitä huolimatta uuvuttava.

Itse huomaan välillä, että joidenkin ihmisten tapaaminen saa minut loppupeleissä ärsyyntymään enemmän kuin voimaan hyvin. Vaikka olisimme ystäviäkin. Näiden tilanteiden jälkeen sitä on jotenkin aivan kaikkensa antanut ja kohtaamista läpi käydessä aika tuntuu menneen enemmän roskakorin virkaa toimittaessa, kuin tasavertaista keskustelua käydessä.

Iän myötä olen oppinut tunnistamaan näitä kuluttavia luonteenpiirteitä paremmin ja ottamaan niihin myös välimatkaa. Haastavan tilanteesta tekee se, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole mitenkään ilkeitä tai tarkoita millään lailla pahaa. He eivät itse välttämättä tiedosta, että pahoittavat mieltäsi tai luovat huonon ilmapiirin. Olen itse melko herkkä aistimaan toisten ihmisten tuntemuksia ja näkemään naamioiden taakse. Ja olen huomannut, että joskus kyse voi olla vaikka ihmisen epävarmuudesta ja siitä seuraavasta asioiden todistelusta mikä purkautuu päälle puhumisena ja sillä ettei pystytä kuuntelemaan toisten kantaa asioihin. Tämä onkin mielestäni tärkeä seikka tasapainoisessa kaverisuhteessa. Kuunteleminen. Sitä ei voi tarpeeksi korostaa. Se meinaa välillä unohtua  itseltänikin, koska yleensä on kiire päästä kertomaan oma mielipide.

Yksi kommunikoinnin suurimpia ongelmia onkin, että emme kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme vastataksemme.

Itse olen ollut monta kertaa ihmeissäni näiden ihmiskohtaamisten kanssa. Pahinta on, että minunlaiselle herkälle ihmiselle näistä seuraa tietynlainen morkkis, mistä olen yrittänyt rimpuilla eroon. Sitä kyseenalaistaa oman toimintansa, toiminko jotenkin väärin, olinko itse tahditon, olisiko minun pitänyt tehdä niin tai näin. Todellisuudessa sillä ei olisi ollut mitään väliä. Nämä energiasyöpöt olisivat jokatapauksessa onnistuneet myrkyttämään tilanteen. Ja en oikein vieläkään tiedä onko se oikein kenenkään syytä. Ehkä kyse on myös vaan erilaisista kemioista, tiedä häntä.

Ihmissuhteissa olen valitettavasti törmännyt myös kaverisuhteiden hoitoon Facebook-kirpparin malliin. Tiedättehän ”AV-YV-mittaan-kysyn miehen mielipidettä… ” Fiilistellään helposti asioita etukäteen, mutta tilanteen tullen ”ostopäätöstä” ei lunastetakaan. Ymmärrän, että tilanteet välillä elää, mutta sillä fiilistelyllä pidetään kuitenkin aina toista ihmistä varasijalla, jonkun muka tärkeämmän asian kiilatessa ohi tai jos oma fiilis vaan ei sitten kestäkään. Tämä jojoilu voi olla joillekin tuttua myös orastavissa parisuhteissa. Mitkä ei sitten kovin pitkälle kantaneetkaan.

Yhtä kaikki, helpottavaa on ollut hoksata, että kaikkia näitä ihmissuhteita ei tarvitse kokonaan kuopata, vaan pelkkä välimatka voi auttaa tilanteessa. Aiemmin saatoin olla armottomampi ja helposti koen vieläkin asiat hieman mustavalkoisesti ja halki-poikki-pinoon tyyliin. 

Asiat jo on tai ei ole. Tässä lienee itsellä harjoiteltavaa vieläkin oppia näkemään ne harmaankin sävyt. 

Olemme erilaisia, mutta muistetaan aina kunnioittaa toisiamme.

Hanna-Mari

Kevättä ilmassa

Collage_Fotor

Collage_Fotor_2

Collage_Fotor_3

Collage_Fotor_4

Collage_Fotor_5

Mistä tietää että on kevät? No varma kevään merkki on ainakin se, että mieli alkaa halajamaan värien ja vaaleiden sävyjen perään. Ja sama tapahtuu joka kevät! Ensin se alkaa kynsilakasta ja leviää siitä pikkuhiljaa vaatteisiin, villeimpinä hetkinä tämä saattaa levitä myös hiukstenväriin. Kävin katsomassa viime viikolla A Star Is Born -leffan ja ihastuin jo Allyn porkkananpunaisiin hiuksiin. Taidan kuitenkin vielä malttaa mieleni     (Ei hätää kampaajani) !

Keväinen mielentila alkoi selvästi viikko sitten, kun lämmin Föhn-tuuli puhalsi ja aurinko paistoi. Vesi alkoi tippumaan räystäiltä ja linnut laulamaan. Ihanaa, sieltä se taas tulee pitkän pimeän talven jälkeen.

Joka kevät vatsanpohjassa myös lentelee perhosia. Ihana pärinä nostaa jalkapohjat hetkeksi hiekan kuorruttamilta kaduilta ja mielen valtaa energiaryöppy ja lupaus kesästä. Ei mene enää kauaa, kun katuja jo puhdistetaan hiekasta. Ensin sitä odottaa ja odottaa. Sitten melkein joka kevät meidät yllättää toukokuinen helleaalto ja ihmettelemme, että joko tosiaan voi laittaa topin ja hameen päälle.

Sitä odotellessa voi fiilistellä kevään ja kesän värejä kuvin. Ainakin lupaan itselleni, että jos päädyn ostamaan jonkun vaatekappaleen, se ei ainakaan tule olemaan musta!

Hanna-Mari

kuvat Vogue.uk

Jotain uutta ja jotain vihreää

fullsizeoutput_f46fullsizeoutput_f44fullsizeoutput_f42fullsizeoutput_f43

Tällä kertaa ruokavalioon. Viimeiset vuodet olen kipuillut ravintoasioiden kanssa. En siksi että olisi varsinaisesti tarvinnut, vaan koska olen halunnut. Kasvisruokavalio on alkanut kiinnostamaan koko ajan enemmän tai lihansyönti koko ajan vähemmän. Kummin sen nyt sitten ottaa. Ehkä syy miksi asian kanssa olen kipuillut on se, että koska ruuanlaitto ja varsinkin nauttiminen on enemmän ja vähemmän pakollista ja ruokaa joutuu laittamaan itsensä lisäksi myös muille, haluaa siihen käyttää aikaa vain kohtuullisen verran. Joku saattaisi ehdottaa, että miksei kasvisruokaa voisi laittaa koko perheelle? No miksei voisikin, jos se vaan maistuisi. Oma maku on melko erilainen, kuin lasten. Ihan liharuuankin suhteen olemme monesti menetelleet niin, että lapsille on eri ruoka ja aikuisille sitten se eksoottisempi. Uteliaammat ja ennakkoluulottomat tykkää maistella kaikkea, mutta joukostamme löytyy niitäkin jotka haluavat jotain tuttua ja turvallista. Toki uusien makujen maisteluun kannustetaan aina. Tärkeintä lienee kuitenkin, että jokaiselle löytyy syötävää! Lopputulos tälle on kuitenkin ollut se etten ole jaksanut enää lähteä valmistamaan itselleni erillistä ruokaa tähän yhtälöön.

Töihinpaluun myötä tilanne tietenkin hieman keventyi, kun lounasaikaan ei tarvinnut enää miettiä  muuta kuin omaa syömistä ja lounasravintoloissa kasvisvaihtoehto on valmiina tarjolla. Syksy menikin aika lailla karsien lihaa entisestään ruokavaliosta. Muutos ei ollut edes mitenkään tietoinen, vaan tapahtuu hyvin pitkälti kehoa kuunnellen, pikkuhiljaa.

Vuoden vaihtuessa päätin, että kokeilen jättää punaisen lihan kokonaan pois. Eli käytännössä tämä tarkoitti enää satunnaisia lihamakaroonilaatikkoja tai jauhelikastikkeita kotona. Päätös tuli ilman sen suurempaa draamaa tai julistusta.      Taas kehoa kuunnellen, itsestään.

Nyt kun kasvisruokavaliota on jatkunut pari kuukautta, huomaan tietyn keveyden olossa ja sen myötä hyvinvoinnin. En tiedä onko se enemmän henkistä, mutta jotain on tapahtunut. En asettanut asian tiimoilta mitään lopullisia päätöksiä ja voihan se olla mahdollista, että vedän ensi kesänä naudan grillipihviä antaumuksella, mutta epäilen paluuta entiseen vahvasti. Punainen liha ei vaan enää yksinkertaisesti maistu.

Kaikki on sujunut kyllä todella helposti ja ilman suurempia kipuiluja. Tässä, kuten kaikessa muussakin ruokailussa avainsana onkin ennakointi. Muutaman kerran on joutunut hieman enemmän pyörimään ruokailun suhteen, kun on tullut töistä kotiin ja valmistanut ensin lapsille ruuan ja sitten huomannut ettei kaapissa ole oikein itselle mitään. Silloin on menty leivillä tai juostu kauppaan. Paljon olen kuitenkin salaa ujuttanut myös kotikeittiöömme lisää kasvisruokia ja puolittanut jauhelihan määrää vaikkapa soijarouheella.

Itse koen, että oman päätökseni taustalla on olleet ihan itsekkäät syyt ja se ettei punainen liha tai kana oikein enää vaan maistu. Eläinten hyvinvointi on vahvana mukana myös tässä. Kolmas, eikä suinkaan vähäisin syy on kasviproteiinituotteden räjähdysmäinen kasvu markkinoilla. Erilaisia tuotteita on kiinnostavaa kokeilla ja ruoasta saa vähintääkin yhtä yhtä hyvää (ellei jopa parempaa) kasviproteiinin avulla. Kalan, kanamunat ja maitotuotteet, varsinkin juustot pidän ainakin toistaiseksi mukana myös. Varsinaisesta maidonjuonnista olen luopunut aikoja sitten ja kahvimaidonkin olen korvannut kasvimaidolla. Ainut mihin maitoa tulee käytettyä on myslin kanssa ja leivontaan, tosin näissäkin olen yrittänyt löytää hyvää korvaajaa.

Nyt kaipaisin lisää hyviä ja helppoja reseptejä. Oma luotto reseptinikkarini on ehdottomasti ystäväni Laura  Kiusauksessa -blogin takaa ja yksittäisiä resepetejä löytyy kyllä nykyisin todella paljon, kun vaan löytää oman makunsa ja sille hyvän inspiraatiota.

Kuvituskuvissa viime viikkojen somehitti Liemessä-blogin Jennin Uunifetapasta itse toteutettuna. Suosittelen, superhelppo ja hyvä.

Herkullista hiihtoloman jatkoa!

Hanna-Mari

Uusi vuosi ja uudet kujeet

img_8825 2fullsizeoutput_ec4img_1334

..kuten joka vuosi tähän aikaan.

Viime kerrasta onkin jo venähtänyt aikaa kun tänne viime viimeksi kirjoittelin. Pientä loppu vuoden ruuhkaa on kieltämättä ollut henkilökohtaisessa elämässä. Joulun alus oli täynnä myös ihania juhlia, niin omia kuin lasten. Vuosi 2018 saatiin kuitenkin pakettiin ja oikein hyvä vuosi se olikin.

Muutimme vuosi sitten takaisin sijoillemme Helsinkiin ja se on kieltämättä helpottanut arkeamme enemmän kuin arvasimme. Vuosi ollaan tutustuttu uusiin vanhoihin maisemiin ja asetuttu paikalleen. Kymmenen vuotta sitten muutimme tuosta kivenheiton päästä pois, kun silloiseen taloomme tuli putkiremontti. Vanhin neiti oli silloin 10 kuukauden ikäinen. Nyt onkin ollut hauskaa kärräillä nuorinta samoissa ja hieman muuttuneissa maisemissa. Käydä samassa neuvolassa ja nauttia samoista lähipalveluista. Kieltämättä nostalgisuutta on ollut ilmoilla.

Oma työpaikkani on myös samoilla sijoillaan, kun kymmenen vuotta sitten. Työpaikan läheisyydessä tuoksuu edelleen sama ihana kahvinpaahtimon tuoksu, mitä olen käytännössä tuoksutellut koko Helsingissä asumisen ajan, kun se on leijaillut pitkin kaupunginosia.

Koulu ja päiväkoti on myös palvellut meitä hyvin. Varsinkin päiväkodin suhteen emme voisi olla tyytyväisempiä. Lapset on nyt jakautuneet hauskasti kahteen leiriin, koululaisiin ja tarhalaisiin. Tosin tänä vuonna meillä aloittaa vielä yksi esikoululainen. Onneksi kuitenkin samassa päiväkodissa.

Kesä oli myös ihanin pitkään aikaan. Kunnon hellekesä omilla vapailla aikatauluilla.

Vuosi ei siis tuonut juurikaan mitään järisyttävää uutta meidän perheelle, mutta toisaalta ei sen tarvinnutkaan. Muutamat edelliset vuodet ovat tuoneet senkin edestä ja oli ihanaa antaa savun hieman laskeutua.

Vuosi 2019 onkin lähipiirissä aikamoinen juhlavuosi. Hurja uusi vuosikymmen kurkkii siellä ja sitä tullaan ottamaan vastaan useamman kerran vuoden aikana. Onneksi meitä on monta ystävää samassa veneessä, niin voimme olla tässä henkisenä tukena toisillemme ikäkriisin pahiten iskiessä. Juhlavuoden tiimoilta meillä on suunnitteilla ystäväporukalla matka, ei vähempää, kuin New Yorkiin!! Tämä reissu päätettiin viisi vuotta sitten ja sitä odotan todella innoissani. Matka on itselleni ensimmäinen Jenkkeihin ja kaikki vinkit sinne kelpaa.

Toinen vuoden kohokohta on jo varattuna, kun lähdemme puolisoni kanssa kahdestaan keväällä Berliinin juhlistamaan jo viime vuonna mennyttä 10.hääpäivää. Berliini on myös meille uusi kaupunki, joten omakohtaisia kokemuksia ja vinkkejä kuulen myös mielelläni.

Kesälle on varattuna myös perinteiset festarit ja muutamat keikat. Joten paljon kivaa on vuodeksi suunnitteilla!

Uuden vuoden lupauksia on mielestäni aina mukava tehdä, vaikken niihin niin vakavasti suhtaudukaan. Enemmän kuitenkin parempaa elämää lupasin itselleni. Ja paremmalla elämällä tarkoitan lisätä enemmän unta ja liikuntaa päiviini. Syödä vähän paremmin. Muistaa ottaa enemmän aikaa myös itselleni ja opetella stressaamaan välillä vähemmän.

Teitkö sinä uuden vuoden lupauksia? Ja mitä odotat vuodelta?

Voitokasta vuotta !

Hanna-Mari

Naisen paras ystävä

Naisen ja miksei myös miehen, luottohenkilö on hänen kampaaja. Se on jotakin enemmän, kuin vain palvelun ostamista. Siinä täytyy loksahtaa monta asiaa kohdilleen.

Itseäni on lykästänyt asiassa niinkin hyvin, että oma kampaajani on myös paras ystäväni. Sen lisäksi, että pääsen tasaisin väliajoin hänen penkkiinsä nauttimaan ammattimaisesta hiusten laitosta, on tuolla terapiaistunnolla itselleni toki suurempikin merkitys.

Joku idea aikaa varatessa minulla toki aina on mielessä, mutta parasta omalla kampaajalla käydessä on ettei varsinaisesti tarvitse tietää tarkalleen mitä haluaa, vaan kampaaja tietää ja tekee. Tämä tietenkin vaatii yleensä pitkän suhteen saman kampaajan kanssa, että voi luottaa toiseen ja toisaalta kampaaja tuntee asiakkaansa. Yleensä tehdään vaan ”same same, but different” ja välillä hullutellaan. Monenlaista päätä on tämänkin naisen harteilla kannettu.

Nyt oli aika taas kesän jäljiltä saada oma turkki kuosiin. Suuntasin tuttuun Flamingo Hair Spa :han joka sijaitsee aivan Flamingon kylpylän sisäänkäynnin vieressä Vantaalla ja siellä Outille. Kesä oli jättänyt jälkensä hiuksiin ja kuivaa latvaa oli melko lailla. Halusin kuitenkin edelleen vaaleata raitaa hiuksiin ja tämä onnistui parhaiten Olaplex-hoidon avulla.

Olaplex on kampaamossa tarjottava lisäpalvelu ja innovaatio, joka korjaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia kemiallisten käsittelyiden aiheuttamalta rasitukselta ainutlaatuisella tavalla. Vaalennusaine, peroksidi, permanenttikäsittely ja kemialliset suoristajat vahingoittavat hiusta molekyylitasolla sekä tekevät hiuksista hauraammat ja alttiimmat takkuuntumiselle ja katkeilemiselle. Olaplex antaa luovuudelle entistä suuremman vapauden – sen avulla hiusta voidaan vaalentaa vielä vaaleammaksi ja värjätä entistä dramaattisemmin ilman pelkoa vaurioituneista hiuksista. Olaplex-hoito voidaan tehdä myös kokonaan erillisenä tehohoitopalveluna.

Olaplex-tuotteiden ainutlaatuinen patentoitu ainesosa (Bis-Aminopropyl Diglycol Dimaleate) estää hiuksen rakennetta vahingoittumasta kemiallisten käsittelyjen yhteydessä. Samalla se korjaa aiemmin syntyneitä vaurioita vahvistaen hiuksia. Hiusta voidaan silottaa ja hoitaa perinteisillä hoitoaineilla, mutta ainoastaan Olaplex vaikuttaa hiuksen rikkisidoksiin suojaten, korjaten ja pysyviä happivaurioita estäen. Kaikkien Olaplex-tuotteiden sisältämä ainutlaatuinen aktiiviaine mahdollistaa hiuksen kemiallisten sidosten suojaamisen ja vahvistamisen jokaisella käyttökerralla.

Hoidon jälkeen hiukset olivat ihanan sileät ja kiiltävät. Aivan uudesti syntyneet!

Heittäydyin vielä sen verran villiksi, että napattiin latvoista reilu pätkä pois, vaikka toiveissa onkin kasvattaa nyt hiuksia. Raskauden ja imetysajan jälkeen hiuksia on lähtenyt reippaasti latvat olivat melkoiset kuivat lirut. Kun latvoista leikattiin pätkä pois, sain samalla tuplasti paksummat hiukset, kun uutta hiusta on kasvanut tiettyyn mittaan kauttaaltaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kasvatusprosessia.

fullsizeoutput_740fullsizeoutput_73dfullsizeoutput_73efullsizeoutput_73f

Kampaajani Outi antoi mulle vielä mukaan Olaplex -kotihoidon, mitä olisi suositeltavaa käyttää kerran viikossa. Olen käyttänyt kotihoitoa aiemminkin ja sillä on kyllä selkeästi eheyttävä vaikutus hiusten kuntoon. Vähän jäi kutkuttelemaan vielä sarjan shampoo ja hoitoaine. Ehkä kotiutan nekin joku päivä.

Muitakin loistotuotteita lähti tällä kertaa mukaani. Id Hairin hiuksiin jätettävä hoitoaine on ollut mahtava. Jättää hiukset miellyttävän tuntuisiksi, muttei ollenkaan raskaaksi. Tuoksu oli myös omasta mielestäni huumaavan ihana.

Suolasuihke kuuluu myös kaappini luottotuotteisiin. Sillä saa helposti hieman rakennetta hiuksiin. Kesällä en paljon muuta käyttänytkään pestyihin hiuksiin. Näitä olen käyttänyt useammalta merkilltä. Nyt lähti kokeiluun tämä Four Reasons.

Evon volumising lotion, Puff Me rakennetta antava suihke ja No Nothing hoitosuihke, kuuluvat niin ikään vakiovarusteisiin.

Evon voluumia antavaa kampausneste on aivan loistava omiin hiuksiini antamaan tuuheutta ja pitoa. Levitetään kosteisiin hiuksiin ja föönäus päälle.

Jos tilanne vaatii extrapitoa tupsuttelen Puff Me:ta tyveen. Tätä käytän esimerkiksi, kun kihartelen hiukseni kiharruspuikon avulla.

No Nothing hoitosuihketta tulee käytettyä enimmäkseen lasten hiuksiin. Niissä riittääkin aika ajoin selvitettävää.

fullsizeoutput_748fullsizeoutput_744fullsizeoutput_746fullsizeoutput_747

Oletko jo itse löytänyt oman luottokampaajasi?

Annetaan hyvä kiertää ja saa antaa kehuja omalleen.

Oma rakkauskirjeeni lähtee tietenkin Flamingo Hair Spa:han Outille. Flamingo Hair Spa muutenkin täyden palvelun kampaamo, missä hoituu kynnet, ripset ja myös kulmien microblading. Itse olen kokeillut näitä kaikkia ja voin antaa lämpimät suositteluni koko henkilökunnalle.

Ihanaa viikonloppua! Muistakaa hemmotella itseänne ja läheisiä ❤

Hanna-Mari

Someton

Päätin hetken mielijohteesta aloittaa somepaaston. Aloitus ajankohta rimmasi hyvin ja lanseerasin itse itselleni somettoman syyskuun. Ilokseni huomasin kannustaneeni muutaman ystäväni ja puolisonikin mukaan. Itselleni parhaana kannustimena toimi tietenkin puolisoni epäilykset paaston kestosta tai paremminkin kestämättömyydestä.  Kilpailuhenkisyyteni nosti välittömästi päätään. Rajasin paaston itselleni Instagramiin ja Facebookiin,  sovelluksiin mihin hukkaan itse eniten aikaani. Toimenpiteinä poistin applikaatiot myös puhelimestani, etten epähuomiossa sortuisi selailemaan niitä.

dfb302229ef0e4b8a7789e92f9d79968

Noh miten meni noin niinkuin omasta mielestä? -Hyvin meni! 

Nyt kun paastoa on jäljellä enää yksi kokonainen päivä, voin sanoa suoriutuneeni somettomuudesta oikein mallikkaasti. Muutamaa Facebook ryhmää olen käynyt kurkkaamassa paaston aikana, nämä ryhmät ovat esim. talonyhtiömme oma ryhmä ja päiväkodin ryhmä. Instagramiin olen käynyt päivittämässä blogin sivuille ilmoituksen uudesta postauksesta (Instan kautta päivitys on välittynyt myös Facebookiin).  

Lisäksi saan ilmoituksen sähköpostiin aina jos joku mainitsee minut Facebookissa, joten nämä merkinnät olen myös käynyt tsekkaamassa. Mutta en ole päätynyt skrollailemaan päivityksiä tai muutenkaan hamuillut sovellusten perään.

Miltä tuntui?  -Vapauttavalta! 

Aluksi olin aivan hukassa. Kuullostaa huvittavalta, mutta sitä se oli. Maailma missä oli tottunut vierailemaan usein päivän aikana, mahdollisesti jo heti aamusta sekä illalla viimeisenä, oli poissa. En tiennyt mitä kaverit olivat puuhanneet viikonlopun aikana tai mitä tulevia tapahtumia lähialueilla olisi. Tietenkin ihmiset myös olettavat, että olet jo kuullut ja nähnyt somessa jonkun asian. Parin ensimmäisen päivän jälkeen vapautunut tunne kuitenkin valtasi mielen. 

Suurimpia ’ongelmia’ mitä jakson aikana on tullut vastaan, on ollut etten tosiaan tiedä mitä ihmisille kuuluu! Tärkeimmät asiat välittyy toki lähipiirissä, mutta sitten ne ihmiset keiden kanssa ei tule soiteltua ja ketä ei näe niin usein. Onko se tarpeellista olla aina niin ajantasalla, en tiedä, mutta se lienee aikamme ilmiö, että kaikki tuntuu olevan kovin saatavilla nykyään. Tiedän, että muutaman henkilön sukunimi on vaihtunut ja ainakin pari pienokaista on tänä aikana nähnyt päivänvalon. En tiedä uusia sukunimiä, enkä ole nähnyt vauveleita. 

Facebook toimii hyvin myös moninaisena kirpparipaikkana ja tätä en ole päässyt hyödyntämään myöskään kuukauden aikana. Toki FB-kirpuilla on myös omat lieveilmiönsä ja tästä syystä olenkin enimmäkseen siirtynyt käyttämään Zadaata ja Toria. Kummassakin saa vaivattomasti myytyä pieneksi menneet lastenvaatteet ja -tarvikkeet pois.

Iso juttu on myös ollut huomata, että Facebookista ei kokonaan voi edes oikein olla pois. Tai tottakai voi, mutta sillä voi samalla hankaloittaa omaa tiedonsaantiaan. Useat ryhmät vaikuttavat moneen arkiseen asiaan. Kuten tuossa mainitsinkin, talonyhtiöllä päiväkodilla ja kummallakin koululuokalla on oma ryhmänsä, mistä saa usein kuulla ensimmäisenä jonkun infon. Monista muistakin tapahtumista ja uutisista myös tiedon saa monesti sosiaalisen median kautta.

Joka tapauksessa ajatuksia herättävä ja puhdistava kokeilu. En ole vieläkään ehtinyt lukemaan kirjoja tai pelastamaan maailmaa. Mutta tuntuu, että ajatus on päässyt kulkemaan hieman vapaammin ja tietty somen kuumotus on laantunut. Toivon jatkossa että someen eksyy vähän vähemmän tai ainakin hallitummin. En usko ruutuaikoihin, koska digimaailma on tullut jäädäkseen ja vaikuttaa niin monelta suunnalta. Mutta haluan välttää aivojen puuroutumisen somen osalta. Sosiaalinen media on mahtava väline joka mahdollistaa monen tyyppistä yhteydenpitoa ja informointia. Sen ei kuitenkaan pitäisi saada liikaa valtaa. Katsotaan miten käy ja ainahan paaston voi ottaa uusiksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan!

Hanna-Mari

unplug

Syksyn sävyjä

Collage_FotorCollage_Fotor.

Syksy on tuonut mukanaan taas inspiraation pukeutumiseen. Siinä missä kesähelteillä päälleen halusi laittaa vain välttämättömän, niin syksyn myötä saa kerrostaa vaatteita päälleen. Tosin kovin montaa kerrosta ei ole vielä tarvinnut pukea, sen verran lämpimillä ilmoilla meitä on hellitty.

Syksyn värikartta on perinteisesti tummanpuhuvampi. Pastelliset sävyt vaihtuvat syvempiin murrettuihin sävyihin. Omiin lempiväreihini. Okrankeltainen, tiilenpunainen, oliivinvihreä, kanervan violetti, marjapuuro ja lämmin suklaanruskea.

Tänä syksynä avasin vaatekaappini miettien myös uusia kuvioita. Työpukeutuminen. Siinä missä kotiäitilook on saanut muodostua rennoista ja säänkestävistä valinnoista, toimistoon tarvitaan jotain linjakkaampaa. Meidän officella on onneksi rento tunnelma, eikä kynähameet tai skrakat kiristä. Hyvä niin. Siihen muottiin minusta ei olisi. Mutta pukeutumisessa saa mielestäni olla aina jotain jujua. 

En ole mikään trendien perässä juoksija,mutta tykkään poimia uusia ideoita mallistoista. Sävyjä tai yksityiskohtia. Jotkut uudet jutut voi toki kolahtaa enemmänkin. Nykyään trendeissä tosin alkaa tökkiä sekin, että kun ikää tulee on tietyt jutut elänyt jo kertaalleen tai sitten ne muistuttavat liiaksi äidin 80-90-luvun vaatekaappia.

Oma tyylini on melko minimalistinen ja hillitty. Luottoasuni taitaa olla se musta tunika tai mekko, joita kaapista löytyy muutamakin. Ystäviini kuuluu muutama aivan ihanan hörsyilevä pukeutuja, joiden asuvalintoja on ilo seurata. Toiset vaan osaa iloitella väreillä&kuoseilla ja levittävät siinä samalla energiaa myös ympärilleen.

Nyt vaan inspiraatiota hakemaan ja Pinterestin jälkeen omalle vaatekaapille ennen kauppoja. Olen viime vuosina muutenkin pyrkinyt miettimään vaatevalintoja sen mukaan, että linja säilyisi ja hutiostoja ei kertyisi. Ikuinen kirpparipaikan varaaminen tässä kulutusyhteiskunnassa on nimittäin alkanut tympimään. Vähemmän olkoon enemmän!

Syksyn lapsi kuittaa.

Hanna-Mari

*) kuvat lainattu Pinterest

End of an era

<meta name=”google-site-verification” content=”6Bk3zLwcQ73nfNcHeUZHaS1HolsCqxN1cwhScBMqi40″ />

 

IMG_9215

IMG_9214

IMG_9211

IMG_9210

Aamukampa alkaa näyttää harvalta ja pikkuhiljaa on alettava suuntaamaan ajatuksia uuteen ajanjaksoon elämässä. Hoitovapaan loppu siis häämöttää jo aivan nurkan takana. Mieli on odottava, energinen ja iloinen. Mennyt kesä oli aivan täydellinen. Vitsailinkin kesän alussa, että tämän kesän on pakko olla aurinkoinen ja lämmin hellekesä, koska tämä on viimeinen kesäni hoitovapaalla. Ja hellekesä siitä tulikin, aivan ihana! Kesä sai meidät mieheni kanssa jopa keski-ikäisyyden partaalle, kun aloimme haaveilemaan kesämökistä. Järvenrannasta, jossa lapset saisivat pulikoida sydämensäkyllyydestä aamusta iltaan.  Joka kesäinen merien sinilevä harmittaa ainakin täällä etelässä melko lailla.

Syksykin ollaan myös saatu aloitella lämpimissä tunnelmissa. Koulutielle lähti meillä jo toinenkin neitonen. Koulu on ihanan lähellä, vain puolen kilometrin päässä. Esikoinen kulkee matkan toki jo itse edellisvuosien malliin, mutta nuorempaa olemme saattaneet vielä isomman tien yli. Näin tullaan menemään jatkossakin, kun oma työmatkakin kulkee koulun ohi. Opinnot on alkaneet hyvin ja kaverit löytyneet.

Kaksi nuorinta sujahtivat päiväkotielämään sujuvasti. Pienimmän kanssa harjoiteltiin viikon verran yhdessä. Vanhempi tarhalainen ilmoitti ensimmäisen päivän jälkeen, kun olimme kummatkin olleet mieheni kanssa mukana tarhassa, että hän on nyt harjoitellut. Huomenna ei tarvitse enää tulla mukaan.

Päiväkoti oli meille ennestään tuttu paikka toisiksi vanhimman eskarista. Ja aivan ihana paikka onkin! Sydämellinen, innovatiivinen ja kannustava henkilökunta, joilla selvästi myös itsellään on mukavaa työpaikalla. Jos aivan totta puhutaan, niin mikäli emme olisi saaneet hoitopaikkaa juuri tuosta päiväkodista, niin olisin saattanut viettää vielä vuoden hoitovapaalla. Mutta nyt voi luottavaisin mielin jättää jälkikasvunsa hoitoon päiväksi.

Nyt kun jälkikasvun asiat rullaa, niin on saanut rauhassa miettiä töihinpaluuta. Moni asia on toisin kun viime kerralla töihin palatessa. Työmatka on vaihtunut meillä kummallakin puolisoni kanssa 1-1,5 tunnista noin 10-15 minuuttiin, mikä on aivan mahtavaa. Itse pääsen hurauttamaan matkani kaiken lisäksi pyörällä mistä nautin suuresti. Hankin oikein elämäni ensimmäisen kypäränkin! Työpaikalla hyppy ei tule olemaan täysin tuntemattomaan. Jotain tuttuja työtehtäviä on odottamassa ja aika lailla liuta tuttuja naamojakin.

Yhteenvetona, viimeiset kaksi vuotta on olleet taas kerran opettavaista aikaa.

Ajanjaksoon on sisältynyt mm. neljännen lapsemme syntymä, toisen lapsemme eskarin aloitus,asuntomme myynti, muutto, vesirokko-episodi,hyvin paljon (vähän) katkonaisia yöunia, suukkoja, haleja, riitoja ja sovitteluita.On itketty ja naurettu sopivassa balanssissa. Sanoisin, että melko kuluttavaa, mutta toki myös antoisaa aikaa. En sano että työelämän yhdistäminen tähän varsinaisesti helpottaa tilannetta, mutta se tuo varmasti uudenlaista dynamiikkaa perhe-elämäämme. Ja ainakin yöt saa nykyisin nukkua ja lounaat syödä tulevaisuudessa rauhassa.

Uudenlaisia järjestelyjä, ennakointia ja kalenterien synkronointia tilanne toki vaatii. Ja nämä kaikki kieltämättä ovat perheemme kipupisteitä. Jaettu kalenteri puhelimessa on ollutkin jo vuosia käytössä. Nyt vielä kalenteriin siivous&pyykkipäivät, arkiruokien suunnittelua etukäteen, niin avot!

Tervetuloa syksy!

Hanna-Mari