Naisen paras ystävä

Naisen ja miksei myös miehen, luottohenkilö on hänen kampaaja. Se on jotakin enemmän, kuin vain palvelun ostamista. Siinä täytyy loksahtaa monta asiaa kohdilleen.

Itseäni on lykästänyt asiassa niinkin hyvin, että oma kampaajani on myös paras ystäväni. Sen lisäksi, että pääsen tasaisin väliajoin hänen penkkiinsä nauttimaan ammattimaisesta hiusten laitosta, on tuolla terapiaistunnolla itselleni toki suurempikin merkitys.

Joku idea aikaa varatessa minulla toki aina on mielessä, mutta parasta omalla kampaajalla käydessä on ettei varsinaisesti tarvitse tietää tarkalleen mitä haluaa, vaan kampaaja tietää ja tekee. Tämä tietenkin vaatii yleensä pitkän suhteen saman kampaajan kanssa, että voi luottaa toiseen ja toisaalta kampaaja tuntee asiakkaansa. Yleensä tehdään vaan ”same same, but different” ja välillä hullutellaan. Monenlaista päätä on tämänkin naisen harteilla kannettu.

Nyt oli aika taas kesän jäljiltä saada oma turkki kuosiin. Suuntasin tuttuun Flamingo Hair Spa :han joka sijaitsee aivan Flamingon kylpylän sisäänkäynnin vieressä Vantaalla ja siellä Outille. Kesä oli jättänyt jälkensä hiuksiin ja kuivaa latvaa oli melko lailla. Halusin kuitenkin edelleen vaaleata raitaa hiuksiin ja tämä onnistui parhaiten Olaplex-hoidon avulla.

Olaplex on kampaamossa tarjottava lisäpalvelu ja innovaatio, joka korjaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia kemiallisten käsittelyiden aiheuttamalta rasitukselta ainutlaatuisella tavalla. Vaalennusaine, peroksidi, permanenttikäsittely ja kemialliset suoristajat vahingoittavat hiusta molekyylitasolla sekä tekevät hiuksista hauraammat ja alttiimmat takkuuntumiselle ja katkeilemiselle. Olaplex antaa luovuudelle entistä suuremman vapauden – sen avulla hiusta voidaan vaalentaa vielä vaaleammaksi ja värjätä entistä dramaattisemmin ilman pelkoa vaurioituneista hiuksista. Olaplex-hoito voidaan tehdä myös kokonaan erillisenä tehohoitopalveluna.

Olaplex-tuotteiden ainutlaatuinen patentoitu ainesosa (Bis-Aminopropyl Diglycol Dimaleate) estää hiuksen rakennetta vahingoittumasta kemiallisten käsittelyjen yhteydessä. Samalla se korjaa aiemmin syntyneitä vaurioita vahvistaen hiuksia. Hiusta voidaan silottaa ja hoitaa perinteisillä hoitoaineilla, mutta ainoastaan Olaplex vaikuttaa hiuksen rikkisidoksiin suojaten, korjaten ja pysyviä happivaurioita estäen. Kaikkien Olaplex-tuotteiden sisältämä ainutlaatuinen aktiiviaine mahdollistaa hiuksen kemiallisten sidosten suojaamisen ja vahvistamisen jokaisella käyttökerralla.

Hoidon jälkeen hiukset olivat ihanan sileät ja kiiltävät. Aivan uudesti syntyneet!

Heittäydyin vielä sen verran villiksi, että napattiin latvoista reilu pätkä pois, vaikka toiveissa onkin kasvattaa nyt hiuksia. Raskauden ja imetysajan jälkeen hiuksia on lähtenyt reippaasti latvat olivat melkoiset kuivat lirut. Kun latvoista leikattiin pätkä pois, sain samalla tuplasti paksummat hiukset, kun uutta hiusta on kasvanut tiettyyn mittaan kauttaaltaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kasvatusprosessia.

fullsizeoutput_740fullsizeoutput_73dfullsizeoutput_73efullsizeoutput_73f

Kampaajani Outi antoi mulle vielä mukaan Olaplex -kotihoidon, mitä olisi suositeltavaa käyttää kerran viikossa. Olen käyttänyt kotihoitoa aiemminkin ja sillä on kyllä selkeästi eheyttävä vaikutus hiusten kuntoon. Vähän jäi kutkuttelemaan vielä sarjan shampoo ja hoitoaine. Ehkä kotiutan nekin joku päivä.

Muitakin loistotuotteita lähti tällä kertaa mukaani. Id Hairin hiuksiin jätettävä hoitoaine on ollut mahtava. Jättää hiukset miellyttävän tuntuisiksi, muttei ollenkaan raskaaksi. Tuoksu oli myös omasta mielestäni huumaavan ihana.

Suolasuihke kuuluu myös kaappini luottotuotteisiin. Sillä saa helposti hieman rakennetta hiuksiin. Kesällä en paljon muuta käyttänytkään pestyihin hiuksiin. Näitä olen käyttänyt useammalta merkilltä. Nyt lähti kokeiluun tämä Four Reasons.

Evon volumising lotion, Puff Me rakennetta antava suihke ja No Nothing hoitosuihke, kuuluvat niin ikään vakiovarusteisiin.

Evon voluumia antavaa kampausneste on aivan loistava omiin hiuksiini antamaan tuuheutta ja pitoa. Levitetään kosteisiin hiuksiin ja föönäus päälle.

Jos tilanne vaatii extrapitoa tupsuttelen Puff Me:ta tyveen. Tätä käytän esimerkiksi, kun kihartelen hiukseni kiharruspuikon avulla.

No Nothing hoitosuihketta tulee käytettyä enimmäkseen lasten hiuksiin. Niissä riittääkin aika ajoin selvitettävää.

fullsizeoutput_748fullsizeoutput_744fullsizeoutput_746fullsizeoutput_747

Oletko jo itse löytänyt oman luottokampaajasi?

Annetaan hyvä kiertää ja saa antaa kehuja omalleen.

Oma rakkauskirjeeni lähtee tietenkin Flamingo Hair Spa:han Outille. Flamingo Hair Spa muutenkin täyden palvelun kampaamo, missä hoituu kynnet, ripset ja myös kulmien microblading. Itse olen kokeillut näitä kaikkia ja voin antaa lämpimät suositteluni koko henkilökunnalle.

Ihanaa viikonloppua! Muistakaa hemmotella itseänne ja läheisiä ❤

Hanna-Mari

Mainokset

Someton

Päätin hetken mielijohteesta aloittaa somepaaston. Aloitus ajankohta rimmasi hyvin ja lanseerasin itse itselleni somettoman syyskuun. Ilokseni huomasin kannustaneeni muutaman ystäväni ja puolisonikin mukaan. Itselleni parhaana kannustimena toimi tietenkin puolisoni epäilykset paaston kestosta tai paremminkin kestämättömyydestä.  Kilpailuhenkisyyteni nosti välittömästi päätään. Rajasin paaston itselleni Instagramiin ja Facebookiin,  sovelluksiin mihin hukkaan itse eniten aikaani. Toimenpiteinä poistin applikaatiot myös puhelimestani, etten epähuomiossa sortuisi selailemaan niitä.

dfb302229ef0e4b8a7789e92f9d79968

Noh miten meni noin niinkuin omasta mielestä? -Hyvin meni! 

Nyt kun paastoa on jäljellä enää yksi kokonainen päivä, voin sanoa suoriutuneeni somettomuudesta oikein mallikkaasti. Muutamaa Facebook ryhmää olen käynyt kurkkaamassa paaston aikana, nämä ryhmät ovat esim. talonyhtiömme oma ryhmä ja päiväkodin ryhmä. Instagramiin olen käynyt päivittämässä blogin sivuille ilmoituksen uudesta postauksesta (Instan kautta päivitys on välittynyt myös Facebookiin).  

Lisäksi saan ilmoituksen sähköpostiin aina jos joku mainitsee minut Facebookissa, joten nämä merkinnät olen myös käynyt tsekkaamassa. Mutta en ole päätynyt skrollailemaan päivityksiä tai muutenkaan hamuillut sovellusten perään.

Miltä tuntui?  -Vapauttavalta! 

Aluksi olin aivan hukassa. Kuullostaa huvittavalta, mutta sitä se oli. Maailma missä oli tottunut vierailemaan usein päivän aikana, mahdollisesti jo heti aamusta sekä illalla viimeisenä, oli poissa. En tiennyt mitä kaverit olivat puuhanneet viikonlopun aikana tai mitä tulevia tapahtumia lähialueilla olisi. Tietenkin ihmiset myös olettavat, että olet jo kuullut ja nähnyt somessa jonkun asian. Parin ensimmäisen päivän jälkeen vapautunut tunne kuitenkin valtasi mielen. 

Suurimpia ’ongelmia’ mitä jakson aikana on tullut vastaan, on ollut etten tosiaan tiedä mitä ihmisille kuuluu! Tärkeimmät asiat välittyy toki lähipiirissä, mutta sitten ne ihmiset keiden kanssa ei tule soiteltua ja ketä ei näe niin usein. Onko se tarpeellista olla aina niin ajantasalla, en tiedä, mutta se lienee aikamme ilmiö, että kaikki tuntuu olevan kovin saatavilla nykyään. Tiedän, että muutaman henkilön sukunimi on vaihtunut ja ainakin pari pienokaista on tänä aikana nähnyt päivänvalon. En tiedä uusia sukunimiä, enkä ole nähnyt vauveleita. 

Facebook toimii hyvin myös moninaisena kirpparipaikkana ja tätä en ole päässyt hyödyntämään myöskään kuukauden aikana. Toki FB-kirpuilla on myös omat lieveilmiönsä ja tästä syystä olenkin enimmäkseen siirtynyt käyttämään Zadaata ja Toria. Kummassakin saa vaivattomasti myytyä pieneksi menneet lastenvaatteet ja -tarvikkeet pois.

Iso juttu on myös ollut huomata, että Facebookista ei kokonaan voi edes oikein olla pois. Tai tottakai voi, mutta sillä voi samalla hankaloittaa omaa tiedonsaantiaan. Useat ryhmät vaikuttavat moneen arkiseen asiaan. Kuten tuossa mainitsinkin, talonyhtiöllä päiväkodilla ja kummallakin koululuokalla on oma ryhmänsä, mistä saa usein kuulla ensimmäisenä jonkun infon. Monista muistakin tapahtumista ja uutisista myös tiedon saa monesti sosiaalisen median kautta.

Joka tapauksessa ajatuksia herättävä ja puhdistava kokeilu. En ole vieläkään ehtinyt lukemaan kirjoja tai pelastamaan maailmaa. Mutta tuntuu, että ajatus on päässyt kulkemaan hieman vapaammin ja tietty somen kuumotus on laantunut. Toivon jatkossa että someen eksyy vähän vähemmän tai ainakin hallitummin. En usko ruutuaikoihin, koska digimaailma on tullut jäädäkseen ja vaikuttaa niin monelta suunnalta. Mutta haluan välttää aivojen puuroutumisen somen osalta. Sosiaalinen media on mahtava väline joka mahdollistaa monen tyyppistä yhteydenpitoa ja informointia. Sen ei kuitenkaan pitäisi saada liikaa valtaa. Katsotaan miten käy ja ainahan paaston voi ottaa uusiksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan!

Hanna-Mari

unplug

Syksyn sävyjä

Collage_FotorCollage_Fotor.

Syksy on tuonut mukanaan taas inspiraation pukeutumiseen. Siinä missä kesähelteillä päälleen halusi laittaa vain välttämättömän, niin syksyn myötä saa kerrostaa vaatteita päälleen. Tosin kovin montaa kerrosta ei ole vielä tarvinnut pukea, sen verran lämpimillä ilmoilla meitä on hellitty.

Syksyn värikartta on perinteisesti tummanpuhuvampi. Pastelliset sävyt vaihtuvat syvempiin murrettuihin sävyihin. Omiin lempiväreihini. Okrankeltainen, tiilenpunainen, oliivinvihreä, kanervan violetti, marjapuuro ja lämmin suklaanruskea.

Tänä syksynä avasin vaatekaappini miettien myös uusia kuvioita. Työpukeutuminen. Siinä missä kotiäitilook on saanut muodostua rennoista ja säänkestävistä valinnoista, toimistoon tarvitaan jotain linjakkaampaa. Meidän officella on onneksi rento tunnelma, eikä kynähameet tai skrakat kiristä. Hyvä niin. Siihen muottiin minusta ei olisi. Mutta pukeutumisessa saa mielestäni olla aina jotain jujua. 

En ole mikään trendien perässä juoksija,mutta tykkään poimia uusia ideoita mallistoista. Sävyjä tai yksityiskohtia. Jotkut uudet jutut voi toki kolahtaa enemmänkin. Nykyään trendeissä tosin alkaa tökkiä sekin, että kun ikää tulee on tietyt jutut elänyt jo kertaalleen tai sitten ne muistuttavat liiaksi äidin 80-90-luvun vaatekaappia.

Oma tyylini on melko minimalistinen ja hillitty. Luottoasuni taitaa olla se musta tunika tai mekko, joita kaapista löytyy muutamakin. Ystäviini kuuluu muutama aivan ihanan hörsyilevä pukeutuja, joiden asuvalintoja on ilo seurata. Toiset vaan osaa iloitella väreillä&kuoseilla ja levittävät siinä samalla energiaa myös ympärilleen.

Nyt vaan inspiraatiota hakemaan ja Pinterestin jälkeen omalle vaatekaapille ennen kauppoja. Olen viime vuosina muutenkin pyrkinyt miettimään vaatevalintoja sen mukaan, että linja säilyisi ja hutiostoja ei kertyisi. Ikuinen kirpparipaikan varaaminen tässä kulutusyhteiskunnassa on nimittäin alkanut tympimään. Vähemmän olkoon enemmän!

Syksyn lapsi kuittaa.

Hanna-Mari

*) kuvat lainattu Pinterest

End of an era

<meta name=”google-site-verification” content=”6Bk3zLwcQ73nfNcHeUZHaS1HolsCqxN1cwhScBMqi40″ />

 

IMG_9215

IMG_9214

IMG_9211

IMG_9210

Aamukampa alkaa näyttää harvalta ja pikkuhiljaa on alettava suuntaamaan ajatuksia uuteen ajanjaksoon elämässä. Hoitovapaan loppu siis häämöttää jo aivan nurkan takana. Mieli on odottava, energinen ja iloinen. Mennyt kesä oli aivan täydellinen. Vitsailinkin kesän alussa, että tämän kesän on pakko olla aurinkoinen ja lämmin hellekesä, koska tämä on viimeinen kesäni hoitovapaalla. Ja hellekesä siitä tulikin, aivan ihana! Kesä sai meidät mieheni kanssa jopa keski-ikäisyyden partaalle, kun aloimme haaveilemaan kesämökistä. Järvenrannasta, jossa lapset saisivat pulikoida sydämensäkyllyydestä aamusta iltaan.  Joka kesäinen merien sinilevä harmittaa ainakin täällä etelässä melko lailla.

Syksykin ollaan myös saatu aloitella lämpimissä tunnelmissa. Koulutielle lähti meillä jo toinenkin neitonen. Koulu on ihanan lähellä, vain puolen kilometrin päässä. Esikoinen kulkee matkan toki jo itse edellisvuosien malliin, mutta nuorempaa olemme saattaneet vielä isomman tien yli. Näin tullaan menemään jatkossakin, kun oma työmatkakin kulkee koulun ohi. Opinnot on alkaneet hyvin ja kaverit löytyneet.

Kaksi nuorinta sujahtivat päiväkotielämään sujuvasti. Pienimmän kanssa harjoiteltiin viikon verran yhdessä. Vanhempi tarhalainen ilmoitti ensimmäisen päivän jälkeen, kun olimme kummatkin olleet mieheni kanssa mukana tarhassa, että hän on nyt harjoitellut. Huomenna ei tarvitse enää tulla mukaan.

Päiväkoti oli meille ennestään tuttu paikka toisiksi vanhimman eskarista. Ja aivan ihana paikka onkin! Sydämellinen, innovatiivinen ja kannustava henkilökunta, joilla selvästi myös itsellään on mukavaa työpaikalla. Jos aivan totta puhutaan, niin mikäli emme olisi saaneet hoitopaikkaa juuri tuosta päiväkodista, niin olisin saattanut viettää vielä vuoden hoitovapaalla. Mutta nyt voi luottavaisin mielin jättää jälkikasvunsa hoitoon päiväksi.

Nyt kun jälkikasvun asiat rullaa, niin on saanut rauhassa miettiä töihinpaluuta. Moni asia on toisin kun viime kerralla töihin palatessa. Työmatka on vaihtunut meillä kummallakin puolisoni kanssa 1-1,5 tunnista noin 10-15 minuuttiin, mikä on aivan mahtavaa. Itse pääsen hurauttamaan matkani kaiken lisäksi pyörällä mistä nautin suuresti. Hankin oikein elämäni ensimmäisen kypäränkin! Työpaikalla hyppy ei tule olemaan täysin tuntemattomaan. Jotain tuttuja työtehtäviä on odottamassa ja aika lailla liuta tuttuja naamojakin.

Yhteenvetona, viimeiset kaksi vuotta on olleet taas kerran opettavaista aikaa.

Ajanjaksoon on sisältynyt mm. neljännen lapsemme syntymä, toisen lapsemme eskarin aloitus,asuntomme myynti, muutto, vesirokko-episodi,hyvin paljon (vähän) katkonaisia yöunia, suukkoja, haleja, riitoja ja sovitteluita.On itketty ja naurettu sopivassa balanssissa. Sanoisin, että melko kuluttavaa, mutta toki myös antoisaa aikaa. En sano että työelämän yhdistäminen tähän varsinaisesti helpottaa tilannetta, mutta se tuo varmasti uudenlaista dynamiikkaa perhe-elämäämme. Ja ainakin yöt saa nykyisin nukkua ja lounaat syödä tulevaisuudessa rauhassa.

Uudenlaisia järjestelyjä, ennakointia ja kalenterien synkronointia tilanne toki vaatii. Ja nämä kaikki kieltämättä ovat perheemme kipupisteitä. Jaettu kalenteri puhelimessa on ollutkin jo vuosia käytössä. Nyt vielä kalenteriin siivous&pyykkipäivät, arkiruokien suunnittelua etukäteen, niin avot!

Tervetuloa syksy!

Hanna-Mari

Kaikki muumit laaksossa

 

 

 

 

 

fullsizeoutput_60a

 

Mikä ihana kesä saatiin! Tätä mä kyllä vähän tilasinkin, kun kyseessä on viimeinen hoitovapaa kesä. Vaikka yöt ovatkin olleet viime aikoina hieman hikisiä nukkua, en kyllä valita yhtään. Tästä mä nautin ja voisin nauttia lämmöstä kyllä ympärivuotisestikin. Kohta saadaan taas pimeyttä ja räntää joten antaa paistaa vaan!

Kesään kuuluu tietenkin lomailu ja meilläkin se menee hyvin paljon lasten ehdoilla. Toki kohteisiin saa aikuisetkin vaikuttaa ja mielellään niitä valikoi parhaan mukaan, että kaikki viihtyy. Kaikki lapsille tarkoitetut paikat eivät todellakaan ole miellyttäviä ja tässä kymmenen vuoden taipaleella on oppinut karttamaan pahimmat karikot ja jostain syystä myös huomaamaan, että ne paikat missä itse viihtyy tuppaavat olemaan myös niitä missä lapset viihtyvät. Jostain syystä armas naapurimaamme Ruotsi onnistuu tässä(kin) asiassa jotenkin paremmin ja monet lasten paikat siellä onnistuvat olemaan sympaattisempia ja rauhallisempia, ilman järjetöntä kakofoniaa.

 

Mutta ainakin yksi paikka Suomessakin onnistuu tässä ja onkin ollut kesäinen suosikkimme. Nyt kun vielä kohta kymmenen vuotias esikoinenkin suostui mukaan, suuntasimme vankkurimme kohti läntistä Suomea ja Naantalia, eli Muumimaailmaan!

 

Muumimaailma on onnistunut olemaan jokaisella käyntikerrallamme jotenkin ihanan leppoisa ja hyväntuulinen, vaikka tämä viimeisin kerta oli ylivoimaisesti ruuhkaisin. Kuitenkaan minnekään ei tarvinnut jonottaa. Alue levittyy juuri sopivasti, on siis helposti hallittavissa, eikä tarvitse pakkautua aivan silleinä purkkiin. Muumitaloa ja -laivaa lukuunottamatta kaikki toiminnot tapahtuvat ulkona, joten tälläkin on toki vaikutus ilmapiiriin.

 

Tasaisin väliajoin pitkin päivää pyörii kahdella näyttämöllä pieniä esityksiä ja lisäksi myös alueella tapahtuu yllättäviä sattumuksia. Haisuli mm. taisi lähteä viimeksi Poliisimestarin matkaan.

 

Kaikki hahmot pyörivät alueella myös ja ovat ihanan omistautuneita sadulle. Iso hatunnosto myös kaikille jotka näillä helteillä jaksavat halata kaikki lapset ja huomioida heitä ihanasti tuollaiset superkuumat asut päällä.

 

Ruokailu paikassa on melko tyypillistä.

Burgereita, ranskalaisia, pastaa ja pizzaa. Virvokkeita, jäätelöä ja muita herkkuja. Myös omien eväiden nauttiminen on mahdollista.

 

Rentoa chillailua voi ympäristössä myös harrastaa ja hellepäivän suosikki taisikin olla laivan uittaminen. Uittopaikka oli myöskin mukavasti puiden varjostama missä kävi vilvoittava tuulenvire.

 

Alueen vieressä on myös uimaranta, jonka kävimmekin testaamassa. Muumimaailmaan pääsee takaisin rannekkeilla polskutteluun jälkeen. Eli mikäli vierailette hellepäivänä Muumimaailmassa, niin uikkarit ehdottomasti mukaan!

 

Viimeiset rahansa pääsee tuhlaamaan Nipsun putiikkiin, joka onkin tuotteistettu muumituotteilla maan ja taivaan välillä. Hinnat ovat myös teemapuiston mukaiset. Mutta se on vain ymmärrettävää, houkutteleehan paikka hyvin turisteja myös ulkomailta.

 

Mitä kesäisiä suosikkipaikkoja teidän perheellä on?

 

Lämpöisiä loppukesän päiviä!

Hanna-Mari

Ihana ihanin kesä!

 

Kesä tuli rytinällä ja kuten aina, sitä ihmeteltiin hetki, että ihanko tosiaan kevyt toppatakitkin voidaan jo heittää varastoon ja ihanko totta samalla voidaan hakea ne sandaalit (muuton jäljiltä jostain) varastosta jalkaan. Totta tosiaan en edes muistanut eräiden sandaalien olemassa oloa, niiden jotka jalassa kävelin koko viime kesän, ennen kuin näin instagramin puolella kuvan samoista sandaaleista tuttavan jalassa. Niin pitkä aika kesästä olikin, mutta ihanaa kun se tuli.

Pari viimeistä toukokuun viikkoa varsinkin ovat olleet taas se viimeinen puristus ennen koulujen päättymistä. Jokaiselle päivälle on tuntunut olevan jotain piknikkiä ja kissanristiäistä. Eväskorit on saanut illalla tyhjentää ja pestä juomapulloja seuraavalle päivälle. Opettajan lahjomisista selvittiin tänä vuonna helpolla, tilisiirrolla kimppalahjaan jonka hoiti ihanasti joku muu. Mutta nyt on aika hengähtää ja opetella olemaan ilman aikatauluja hetki ja ladata akkuja. Yksinkertainen ilo on se ettei kelloa tarvitse laittaa herättämään aamulla. Vaikkakin oma nahkavekkari kyllä hoitaa asian samalla pieteetillä, kuin yleensä.

Syksyllä asiat taas muuttuu ja herätyskellot saakin virittää uudelle taajuudelle. Oma töihinpaluu sai vahvistuksen pienempien tyttöjen tarhapaikkahakemuksen myötä ja voi että oltiin riemuissamme, että pienimmät pääsivät tuttuun tarhaan, missä olemme seikkailleet puolikkaan eskarivuoden. Asuinalueemme on melko ruuhkainen tarhapaikkojen suhteen, eikä valinta ollut mikään itsestäänselvyys. On tärkeää saada viedä lapsensa hoitoon tarhaan, missä tietää aikuisten olevan motivoituneita työhönsä ja lasten viihtyvän. Se ei ole suinkaan mikään itsestäänselvyys.

Vaan nyt nautitaan. Pari viileämpää päivää on tehnyt ihan hyvää ja on itsekin malttanut keskittyä hieman kotipuuhiin sisällä. Lämpökin varmasti kohta taas palailee ja ihania juhlia tiedossa heti tulevana viikonloppuna.

Kesäiloa!

Hanna-Mari

Ihanat hitaat aamut

Viikonlopuissa parasta ehdottomasti on yhdessä vietetty aika ja ihanat rauhalliset aamupalat. Vaikkakaan kovin seesteisiksi niitä ei lapsiperheessä voi ehkä kutsua, mutta yhteinen tekeminen ja läsnäolo on silti parasta.

En varsinaisesti ole aamuihminen, ainakaan ennen kello seitsemää, mutta aamupala-ihminen olen aivan takuulla. Päivän tärkein ateria ehdottomasti, kun sille on vaan riittävästi aikaa.

 

Työelämään palaamisen yhteydessä tämä varmasti romuttuu ainakin arkisin, kun viiletetään tukkaputkella viemään lapsia tarhaan ja etsitään omaa toista sukkaa aamuruuhkassa. Mutta viikonloppuja aion vaalia tämänkin jälkeen.

 

 

 

Nyt viikonloppuna meitä helli vielä niin kesäinen ilma, että aamupalankin sai halutessaan nauttia parvekkeella.

Parvekkeen laitto vielä aivan kesken, mutta lapset keksivät luovia ratkaisuja ja vanhimmat rakensivat sinne itselleen lokoisat oltavat.

 

Yksi viikonloppujen harvinainen, mutta varma hittiaamianen on tietenkin pannukakut. Amerikkalaisina versioina pienet ja pulleat.

Nämä tarjotaan vaahterasiirapin, banaaniviipaleiden ja tuoreiden marjojen kera. Ja aivan varmasti kaikille maistuu. Namskis!

 

Amerikkalaiset pannukakut

25g voisulaa

2dl maitoa

2 munaa

 

2,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

 

Sulata voi ja jäähdytä se. Lisää joukkoon maito ja munat sekoittaen.

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Älä seisota taikinaa vaan paista heti!

 

Tästä saa varmasti helposti myös gluteenittoman ja maidottoman version, korvaamalla maidon kauramaidolla ja jauhot esim.kaurajauhoilla. Myös lisäkevaihtoehtoja on lukemattomia.

 

 

 

Ihanaa viikon alkua! Ilmat ainakin tuntuu hellivän, että maistuu se kaurapuurokin paremmalta näin maanantaina.

 

Hanna-Mari

Keisarin uudet vaatteet

Olen viime vuosina itse alkanut remontoimaan omaa vaatekaappiani ajatuksella vähemmän on enemmän. Kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin ja jättänyt muutaman muovipaidan suosiolla kauppaan. Yrittänyt panostaa ajattomuuteen ja hieman myös klassikoihin. Maksanut vaatteesta jopa hieman enemmän, jos taustalla on ollut laatu- tai eettiset-kysymykset. Yrittänyt siis vähentää turhia hankintoja ja kertakäyttökulttuuria omalta osaltani. Mukavuudenhaluinenkin minusta on hitsi vie iän myötä tullut! Huonosti istuvista kengistä luojan kiitos osasin luopua jo parikymppisenä. Helsingin mukulakivikadut ja ohutpohjaiset kengät lähettivät turhan tulenkatkuisia viestejä alaselälleni, joten panostaminen kenkiin alkoi jo reilu kymmenen vuotta sitten. Olan taputus itselleni siitä.

Täydellisestä vaatekaapista en todellakaan voi vielä puhua(onko sitä!?) ja tietty vaihtelunhalu toki säilyy, mutta muutama viiden euron riepu sinne on vähemmän viimeaikoina eksynyt ja vähän enemmän luonnonmateriaaleja.

Tällä hetkellähän tosin tulee vietettyä eniten aikaa kotiäiti univormussa, joten mainittavaa hyötyä tämän hetken täydennyksillä ei juuri olekaan. Mutta kyllä se toisenlainenkin arki siellä taas odottaa.

 

Mutta siinä missä oman vaatekaapin viilailu on melko iisiä ja mukavaa hommaa, niin neljän pienen naisen vaatekaappi-show onkin sitten välillä aikamoista horroria hieman kärjistetysti.

 

 

Yksinkertaistettuna ongelma on: liikaa kaikkea!

 

Meillä kaikki neidit käyttävät jokainen omaa kokoaan vaatteissa ja osa vaatteista siirtyy suoraan seuraavalle käyttäjälle edelliselle pieneksi mentyään. Joidenkin kokojen kohdalla kuitenkin täytyy tehdä niin sanotusti välihilloaminen , kun koko on vielä turhan reilu seuraavalle. Jotkut vaatteet taas eivät tunnu enää sopivan fiilikseltään toiselle käyttäjälle ja sitten on tietenkin vielä jokaisen käyttäjän omat mielipiteet, jotka melko tömäkästi parinvuoden iästä lähtien kyllä ilmoitetaan. Yhtäkaikki, tekstiiliä pyörii meillä valtavasti!

 

 

Tietty kustannustehokkuus on toki loistavaa, kun kyseessä on katras saman sukupuolen edustajia. Osa vaatteista on on kiertänyt kaikki neljä neitiä ja esimerkiksi ulkovaatteisiin olen aina halunnut lasten kohdalla panostaa. Parhaimmillaan laadukas vaate kestää useamman lapsen käytön ja siitä saa vielä muutaman roposen eteenpäin myytyään. Joskus taas käyttöikä tulee vastaan aiemmin. Käyttäjissä on toki myös eroja. Käyttötavaraa vaatteet tietenkin ovat ja ei niitä meillä mitenkään varjella.

 

Muutimme hiljattain ja muuton myötä oli luovuttava melko isosta määrästä tavaraa, kun asunnon koko pieneni merkittävästi. Siinä samalla tuli käytyä vaatevarastojakin läpi ja aika isolla kädellä tuli luovuttua puolikäyttöisistä vaatteista. Osa tuli myytyä kirpputoreilla ja osa annettua eteenpäin. Kuitenkin tuntuu, että projekti jäi vielä hieman kesken ja vaatekaapeista löytyy vielä harvennettavaa. Tai sitten jäin vaan koukkuun materiasta luopumisen vapauttavaan tunteeseen.

 

Olenkin varannut taas kirpparipaikan ja lauantaina on lähdössä kuorma lastenvaatetta myyntiin Vekarakirppikselle.

Toiveissa olisi, että löytöjä ei tulisi kannettua kovin paljoa kotiin päin.Livekirppareiden lisäksi omat ylimääräiset tavarat liikkuu hyvin mm. Zadaa-appin kautta.

 

 

Kynnyskysymys onkin, kuinka monta vaatetta on tarpeeksi? Monta paitaa, monta housua jne. Tällä hetkellä tuntuu, että pyykkikori tursuaa ja kaapissakin on vielä valinnanvaraa reilusti lastenvaatteiden osalta.

 

Yhdeksänvuotiaan esikoisemme ensimmäisinä elinvuosina vaatehommat yleisesti ottaen eivät todellakaan olleet näissä mittasuhteissa, mitä nykyään. Luojan kiitos! Ja toisaalta enää neljännen kohdalla ei jaksa hurahtaa vauvanvaatteisiin ihan samalla tavalla. Olen suorastaan kauhulla seurannut nykyään Facebookin lastenvaate kirppisryhmiä, missä ylilyönnit on helposti nähtävillä. Mielestäni jopa vähän surullista, että kaksivuotiaan vaatekaapista löytyy kaikissa sateenkaarenväreissä kolmenkympin legginssejä. Mutta toki jokainen tyylillään ja lompakollaan. Sanoisin kuitenkin, että tilanne on ehkä lähtenyt hieman käsistä, vaikka harrastuksesta puhutaankin.

 

Sitten, kun tähän yhtälöön lisätään vielä kaikki se lumpun määrä mitä ei järkevästi saada nykyään kierrätettyä on tilanne suorastaan ahdistava. Tekstiilit jotka sisältävät elastaania, ovat mahdottomia kierrättää. Ja elastaaniahan sisältää lähestulkoon kaikki vaatekaapit. Muotiteollisuuden on syytä löytää asiaan ratkaisu piakkoin.

 

 

 

Mutta harkiten siis lisää vaatetta kaappeihin ja kirpputorit kunniaan.

 

Onko joku teistä uusinut vaatekaappinsa täysin?

 

Jakakaa ihmeessä omia konmarituksia ja parhaat

kierrätysniksit?

 

Hanna-Mari

”Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa”

Suunnittelin kirjoittavani ystävyydestä ystävänpäiväksi. No se meni jo, mutta itseasiassa on paljon mielekkäämpää kirjoittaa aiheesta jonain muuna päivänä.

Amerikkalainen juhla rantautuneena Suomeen on muutenkin hieman ristiriitainen merkitykseltään. Pitäisikö olla romanttinen rakkaansa kanssa vai juhlistaa ystävyyttä. Jokainen tehköön sen haluamallaan tavalla.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet tapahtumarikkaita. On ollut ihanan virkistävää päästä normaalia enemmän ihmisten ilmoille. Nauttia hyvää ruokaa ystävien seurassa. Muutamankin ystäväporukan. Tanssia ja laulaa lempibändin tahtiin isolla areenalla. Jutella asioita kevyesti ja syvällisemmin. Inspiroitua ihmisistä. Viettää hiihtolomaa koko perheen kanssa rennoilla aikatauluilla ilman kiireen tunnetta. Kirsikkana kakussa saimme myös treffi-illan puolison kanssa aivan kahdestaan. Erittäin harvinaista herkkua nelilapsisen perheen arjessa, kun lapsenvahdit tuppaavat olemaan hieman kauempana. Lähipiiriin kolahti myös ikävä sattumus, joka säikäyttikin sitten ihan todenteolla ja muistutti elämän sattumanvaraisuudesta.

 

Ystäviä on itsellä tarttunut matkaan monista yhteyksistä. Koulusta, töistä, naapurustoista, harrastuksista, lasten kautta, mistä kukin..

Vankin niistä on kestänyt jo yli 30 vuotta ja lukuisat yli 20 vuotta. Sitten on tuoreempia tapauksia, jotka ovat yllättäneet intensiivisyydellään heti alkumetreiltä. Jotkut ihmiset vaan kolahtaa!

Tutustun itse helposti puheliaana uusiin ihmisiin ja minun on helppo jakaa palanen tarinaani toisen kanssa. Mutta huomaan että harvojen kanssa edistyn pinnallisesta keskustelusta pidemmälle. Nämä harvat ovatkin sitten varsinaisia helmiä. Tässä vaiheessa elämää huomaan, että jos juttu ei heti lähde toimimaan ei yritystä jaksa viedä paljon pidemmälle.

 

 

Ystäväni J mainitsi kauniisti meidän noin kymmenhenkisestä naisporukasta, keiden kanssa olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä lukioajoista, että on ihanaa kun olemme niin tuttuja. Se on niin totta. Tuttuja ja turvallisia. Olemme toisillemme levähdyspaikkoja! Vaikka näemme ruuhkavuosinamme harvoin on selvää, että juttu jatkuu aina siitä mihin se jäi.

On mahtavaa, kun voi nauraa vedet silmissä maailman typerimmille vitseille, mille on naurettu jo viimeiset parikymmentä vuotta. Ystävät joille voi soittaa ja purkaa päivän ärsytyksen tai onnen tunteen ja vastavuoroisesti ottaa sen puhelun vastaan.

 

On myös ystävyyssuhteita joissa sukset on päässeet menemään ristiin syystä tai toisesta. Elämä on vienyt eri suuntiin. Kuitenkin tiedän, että tosi ystävyys ei kuole ja uskon että sopivan hetken tulleen juttua taas jatketaan.

 

Parasta on, kun ystäviä löytyy miehinä ja naisina. Nuorempina ja vanhempina. Perspektiivi säilyy, eikä liiaksi vajoa homogeeniseen kuplaan.

 

Puolisoni on myös paras ystäväni. Hän saa minut nauramaan tyhmillä vitseillään aina uudestaan. Häneen voin turvautua huonona päivänä ja hänen kanssaan saan jakaa elämän parhaat hetket.

 

Oma perhe ja rakkaat ystävät, kuinka korvaamattomia olette.

 

Olen onnekas.

 

Pus ja aurinkoa lauantaihin!

Hanna-Mari

 

*kuvat Pinterest

 

 

 

Kel’ onni on se onnen kätkeköön…

..tai sitten valelkoon sillä koko lähipiirinsä ja muutaman ohikulkijan siinä sivussa.

Jotenkin niin… äh suomalaista. Kätkeä nyt onnensa. Vai olisiko suomalaista sittenkin se, kateellisuus. Miksi tuollakin on jotain mitä minulla ei…

Näitä asioita olen välillä pohtinut paljon ja en suoraan sanottuna ymmärrä alkuunkaan miten jonkun muun onni voisi olla minulta pois. Päinvastoin!

Mitä tulee onneen, uskon sen paljolti riippuvan yleisestä asenteesta, onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Ja tässä on itsellenikin suuri haaste. Löytää sitä oikeaa asennetta jokaiseen päivään. Ikävistä sattumuksista, kun on paljon mehukaampaa jauhaa, sattuivat ne sitten meille itselle tai sitten toisille.

Toki elämässä tapahtuu dramaattisiakin käänteitä, joihin emme varsinaisesti voi vaikuttaa, mutta uskon tällöinkin asenteen olevan yksi avainsana.

Näin muutama päivä sitten instagramissa Will Smithin videon Fault vs Responsibility, joka itseasiassa taitaa edelleen löytyä hänen tilinsä tallennetuista stooreista. Lämmin suositus tälle! Olen samaa mieltä, että jokainen meistä on itse vastuussa omasta onnestaan, emmekä voi sysätä tätä vastuuta muille ihmisille. Tai syyttää jotain tahoa siitä ettemme ole onnellisia. Päätös siitä kuuluu meille jokaiselle itselle. Jokainen on oman onnensa seppä.

Voin kertoa, että kotona lasten kanssa niitä tunteita käy läpi aika isolla kaarella päivän mittaan. Eivätkä ne kaikki todellakaan ole positiivisimmasta päästä.

Luin joskus hauskan twiitin jossa vanhempi totesi, ettei tiennyt että iltasadun aikana voin käydä läpi 20 eri tunnetilaa. Uskon ettei hän edes liioitellut.

Vanhemmuus on ehdottomasti kasvattanut minua ihmisenä kaikista eniten kotoa pois muuton lisäksi. Sitä oppii itsestään aivan uusia puolia hyvässä ja pahassa. Tiedättehän te.

Kel onni on

Olen itse yrittänyt haastaa itseäni välillä kääntämään päivän aikana ajatuksia yksi kerrallaan positiiviseksi. Eli juuri kun olit vaipumassa synkkyyteen, pitäisi yrittää löytää se kultareunus. Tällä voi olla se ikävä seuraamus, että jossei niitä höyryjä pääse vapauttamaan tarpeeksi usein, on alttiina kuitenkin räjähdysvaaralle. Oma aika on syytä ottaa, oli se sitten vaikka kauppareissu YKSIN. Uskokaa tai älkää, Lidl saattaa muuttua aarreaitaksi kotiäidin näkövinkkelistä.

Ja tottakai meillä jokaisella on ne huonot päivät, kun mikään ei maistu ja kaikki menee seinään. Ja nekin on hyvä olla oikeutetusti olemassa. Suuri merkitys olkoon myös sarkasmin ja ironian läsnäololla sopivassa suhteessa. Huumori ja välillä hyvin vinksahtanut sellainen kuuluu kyllä ehdottomasti elämän kulmakiviin. Suola ja sokeri. Ystäviini ja puolisooni saan onneksi luottaa tässä.

Mutta jatkan positiivisemmaksi opettelua. Jatka sinäkin. Kaikista pahin kauhuskenaario olisi huomata joku päivä olevansa vanha katkera kärttyinen muori.

Ja mikä parasta jaettuna ilokin maistuu aina paremmalta.

Tuskin minusta kovin autuasta koskaan tulee, mutta harjoitusten takana onkin, että itse voisi suhtautua asioihin välillä hieman kevyemmin. Tosin vieläkin tuntui vähän hoopolta se kymmenen minuutin kävely ulkona, jonka aikana tulisi kokoajan hymyillä.

Valoa päiviin!

Hanna-Mari

 

 

 

 

Create your website at WordPress.com
Aloitus